maanantai 19. toukokuuta 2014

Kesä viimein käsillä. Tulppaanit komeimmillaan, ruusut aloittaneet kurottumisensa kohti aurinkoa. Lipstikka, valkosipuli, oregano, kirveli ja sitruunamelissa työntävät versoa yrttimaalla kuin viimeistä päivää. Kun avaa oven pihalle, lämpö röyhyää vastaan. Ei tahdo uskoa, että tämmöistä voi ollakaan.

Tulimme juuri mökiltä kalareissulta. Silloin vielä niin kylmää, että piti varata vatiin lämmintä vettä, että sai kädet pysymään toimintakunnossa kaloja siivotessa. Mutta kalaa tuli hyvin ja aivot tuulettuivat. Nyt sinnekin näkyy ehtineen lämpöaalto, muutamassa päivässä. On tämä ihmeellistä. Etunsa neljällä vuodenajalla on ja luonnon kouraisujen ääripäillä.

Eikä ole tulvia, kuten Keski-Euroopassa ja Balkanilla. Siellä jos missä nyt luonto koettelee. Useina kesinä aiemminkin vesi on ryöpynnyt talojen kulmille ja teille. Venettä on tarvittu ihmisten evakuoimiseen. Niin nytkin. Toisaalta pitempi kesä, lämpöisemmat keväät ja syksyt. Puolensa kullakin.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Kovalevyllemme ladataan huolten kirkuva kirjo. Ukraina, pahenee vain. Ei riitä ihmisen kyky tulkita historiaansa. Viimeisestä maailmansodasta sentään 70 vuotta. Niin kauan Eurooppa pysynyt rauhassa Jugoslavian kahakkaa lukuunottamatta. Ja nyt, tulevaisuutta härnätään. Mistä löytyisi viisas mies? Tai nainen? Joku joka pyöräyttäisi avainta. Stop! Ei eteenpäin tätä tietä.
Yksityiset edut menevät kansojen etujen edelle. Vallan vartijoiden edut kansalaisen kärsimyksen edelle.
Välittäminen yleensäkin tuntuu olevan hakusessa. Hiljattain uutisoitiin tilasto lasten tapaturmaisista kuolemista. Kyllä pysäytti. Lasten itsemurhia yli 50 kolmena viime vuonna. Mikä saa lapsen päätymään noin lopulliseen ratkaisuun. Välittämisen puute, kyvyttömyys huolehtia lapsesta, silmien ummistaminen kiusaamiselta koulussa, koulumatkalla, kasvatusasenteiden kontrolloimattomuus.
Myös tapaturmaisia kuolemia voitaisiin estää ja vähentää, jos olisimme enemmän hereillä. Hukkumisonnettomuudet mm. Lasta pitää seurata vesillä tai rannalla oltaessa. Vanhempien päihdehöyryt vähentävät kykyä seurata ja huomata. Sama koskee muitakin tapaturmia. Lapsi on ainutkertainen. Ei saa takaisin, jos hänet kerran menettää. Olisi hyvä ajatella asiaa tästä näkökulmasta.