Muutama uudehko afo:

Siunattu päivä tänään, linnut havahtuivat sukimaan höyheniään.

Riisuttuna, alaslasketut ripset sielun peittona.

Itsensä mittainen, vaiko sen miksi mitattu.

Sanojen inflaatio, kipein.

Päivän politiikka: sipulit myllyssä, kirvely silmissä.

Aivot ja mieli, aktivoi.

Pidä taksoittajat loitolla.

Valitse kuppikokosi.

Kenelle tarjotaan pöydässä viimeiseksi?

Hypähtikö nappi katusoittajan kupissa?


Näin kesähelteillä luovuus ei oikein suostu kukkimaan. Tyydytään tähän tällä kertaa.

Huh huh! Onpa hujahtanut melkoinen aika, kun olen blogiini kajonnut. Se on tämä kesä ja mökkeily. Niin paljon arkista puuhaa. Pyhitänkin yleensä kesän vähemmän kulttuuripitoisille riennoille lukuunottamatta nyt kesäteatteria ja taidenäyttelyitä, viimeksi Tove Jansson Ateneumissa. Pidin, en ole nähnyt aikaisemmin juuri hänen maalauksiaan. Mielenkiintoisia, hennolla ja raskaammalla pensselillä vedettyjä. Enkä ole nähnyt Tuulikki Pietilän hienoja töitä Muumimaailmaan.
Mutta muutoin, olen käynyt raivokasta taistelua heinittymistä vastaan niin mökillä kuin kotonakin. Lopulta miltei voitolla kotosalla. Piha alkaa jo näyttää pihalta, kukat kukilta. Ja ulkona on tullut oltua, ruskettunutkin, levännyt, ajatellut, kirjoittanut aforismeja, kyläillyt, leikkinyt lapsenlapsen kanssa. Kaikenlaisia pientä, mutta ihmiselle tarpeellista. Pitääkö sitä aina niin isoja tehdäkään. Elämähän koostuu pienistä asioista. Pienistä tulee isoja, jos ne kootaan yhteen, nipuksi, keoksi. Me kaikki yhdessä. Eikö se niin pitäisi olla.