Heinäkuu kohta puolivälissä ja mitä odotammekaan. Pieni siivu hellettä ei olisi pahitteeksi. No tämänkaltaisten kesäkelien ansio on siinä, että ehtii lukea ja tehdä vaikka ristikoita. Muutamia tuttavuuksia on syntynyt. Aiemmin keväällä luin Murakamin Norvegian Wood ja hiukan myöhemmin saman kirjailijan Vaiteliaan miehen vaellusvuodet. Pidin molemmista, erityisesti jälkimmäisestä. Murakami ei hötkyile, vaan kuljettaa juonta vitkastellen, mutta niin, että mielenkiinto säilyy. Henkilöt eivät ole mitenkään tyypillisesti japanilaisia eikä Tokio tapahtumien taustalla ole lainkaan sellainen ruuhkainen suurkaupunki, joissa juniin sulloudutaan henkensä kaupalla. Meno on maltillista, paljon liikutaan pyörillä ja kävellen, myös usein junalla kyllä, varsinkin jälkimmäisessä kirjassa, jossa päähenkilö toimii asemien suunnittelijana. Siinä piipahdetaan Suomessakin juonen sivukäänteenä ja ote on ystävällinen, lämmin. Henkilöt ovat aika persoonallisia, mutta Murakami syväluotaa ihmisten tekoja ja vaikuttimia heinosti. Suosittelen.
Parhaillaan olen lukemassa eteläafrikkalaisen nobelistin omaelämäkerrallista tuotosta Nuoruus vuodelta 2002. En oikein ole onnistunut lämpenemään sille, vaikka kerronta onkin sinänsä valaisevaa kuvausta taiteilijan itsensä etsimisestä, haparoinnista, joka ei vielä tässä teoksessa ole johtanut mihinkään, mutta myöhempi tuotanto tietysti osoittaa, että on kyse lahjakkaasta kirjailijasta. Lisäksi luen myös ruotsalaisen Jan Guilloun teosta Madam Terror, joka oli Ruotsin myydyin kirja vuonna 2006, enkä yhtään ihmettele. Teksti tempaa mukaansa ja vie nykypolitiikan mutkallisiin kuvioihin. Törmätään tuttuihin maailmanluokan poliitikoihin nimiä myöten. Jatkan mielenkiinnolla.
Ja jos ei jaksa lukea, voi tehdä ristikoita. Hauskaa homma sekin, varsinkin jos saa jonkun tehtyä kokonaan tai liki kokonaan. Joten kaivetaan tästä harmaasta heinäkuusta muutama pilkahdus hengen valoa. Moikka!

Kehärata tuli testattua. Eipä ollut kummoinen elämys, suuri osuus istuskelua pimeässä tunnelissa. Maisema-anti oli vähäinen. Hyödyllinen kyllä poikittaisliikennetta tarvitseville ja lentokentälle matkaaville, kunhan lentokentän laituri on valmis. Samalla tuli piipahdettua Cityssä, käytyä Hietsun torilla ja tavattua perhettä, ennen muuta lapsenlasta. Leikkipuistossakin piipahdimme. Ihana päivä, aurinkoinen ja lämmin. Kyllä Helsinki on kaunis kaupunki. Puistoja ja leikkipuistoja joka puolella. Hyvä elää lapsenkin kanssa, vaikkei omaa pihaa olisikaan. Vaatii vain hiukan viitseliäisyyttä.
Unohtui siinä reissun myötä Kreikka-siksak ja muut maailmanpoliittiset sakkaukset. Ei tälle huseeraukselle juuri mitään voi. Pitää vain yrittää iloita siitä, mitä vielä on.