tiistai 26. tammikuuta 2016

Viikot vierii. 26.1.2016

Piti tulla vieras, sovittu oli päivä ja kellonaika. Siivosin ja leivoin, päiväkaupalla niinkuin minulla on tapana. Ei tullut, kun ei kiireiltään kuulema ehtinyt. Soitti, myöhässä. No, tällaista sattuu.
Tänään tulossa toinen vieras, mukavaa!
Ilmat lauhtuneet, liki vesikeli, lunta tulee. Pitää lähteä lumitöihin. Hauskaa liikuntaa. Sitähän tässä kaipaa.
Hiljaiseloa joulun jälkeen. Mukava virittäytyä kohti kevättä. Valo lisääntyy. Elämä voittaa. Jaksellaan.

torstai 7. tammikuuta 2016

Tammikuun alun tarinoita, 2016

7.1.2016


Joulunajasta selvitty! Pyhät ovat ihania, mutta liika on liikaa. Arki tuntuu mukavalta.

Uuden vuoden uutisiakin sai lukea. Helsingin sanomat räväytti 3.1.2016 otsikolla "Rikas antaa paljostaan". Luin huuli pyöreänä jutun. Miten totta mahtoi olla. Bill ja Melinda Gatesista olen lukenut aiemminkin. Nyt löytyi muitakin, kuten Facebookin perustaja Mark Zuckerberg ja hänen vaimonsa Priscilla Chan. Hiukan epäilyjä oli herännyt veronkierrosta heidän osaltaan. Gatesit ja Warren Buffet ovat haastaneet mukaan muutkin äveriköt. Eikä ihan tuloksetta. 144 onnekasta on ilmoittautunut eli 7,7 prosenttia maailman 1826 miljardööristä Helsingin sanomia lainaten. Ei paha ollenkaan, mutta  joukkoon mahtuisi vielä. Perusteluina auttamiselle arkijärkeen ja mattimeikäläisenkin käsityskykyyn mahtuvana on esitetty, että raha ei lisää onnea, jos perustarpeet on tyydytetty. Näin se varmasti on. En vain ymmärrä, miten sittenkin niin monet tuntuvat olevan toista mieltä, kun eivät liity jonoon. Mutta hyvä näin. Sanoma leviää ja saa ehkä uusia käännynnäisiä. Uutinen toi joka tapauksessa toivoa maailman muuten synkähköön tilaan.
Teinkö uuden vuoden lupauksia? En tehnyt. Lupaukset unohtuvat, tärkeintä on yrittää elää jokainen päivä kelvollisesti, lähimmäisiä muistaen ja ponnistellen, että olisi ihmissuhteissaan hereillä ja valmis auttamaan tarvetta havaitessaan. Lisäksi pitäisi muistaa liikkua. Sitä unohtuu niin helposti tuijottimen eteen tai kirjan pariin. Kirja on kyllä monta vertaa aktiivisempi kaveri. Nytkin joulun aikaan luin useita tosi ihania kirjoja, kuten Ulitskajan Tyttölapsia. Vahvaa venäläistä realismia, ajoittuu vuosikymmenten taakse. Tapasin Ulitskajan Helsingin kirjamessuilla ja sain signeerauksen. Ulitskaja on meikäläisen ikäinen, vaatimattoman oloinen, mutta terävä ja lahjakas kirjailija, jolta olen lukenut muutaman muunkin aikaisemmin. Hieno kirjailija.
Aivan erityinen joulunajan tuttavuus oli kuitenkin Kim Edwardsin Unien järvi, alkuperäisteos julkaistu 2011. Tämä amerikkalainen kirjailija osaa tarinankerronnan. Ei malttaisi jättää kädestään, kun on alkuun päässyt. Monisolmuinen, osin traaginenkin juoni läikehtii ja salamoi, väliin hennoissa pastellinsävyissä, usein värikkäänä, alati vaihtuvana kudoksena. Liikutaan kuvitteellisessa maisemassa, joka kuitenkin vaikuttaa siltä kuin olisi kirjailijan todellisuudessa elettyä ympäristöä pienine yksityiskohtineen, maisemakuvauksineen, katumiljöineen ja ennen muuta ihmisineen. Huh! En ole aikoihin lukenut näin hengästyttävää, mutta samalla taiteen tasolle viritettyä, herkkää ja haurasta teosta.
Kotimaisista luin juuri Markku Pääskysen Tämän maailman tärkeimmät asiat. Mielenkiintoinen, mutta en halua analysoida vielä. Pitää hiukan pyöritellä päässään, niin oli erikoinen tyyli ja tarinan kuljetus.
Aforismeja olen kirjoitellut ja tykästynyt. Mukava, kun ei tarvitse sivukaupalla suoltaa tekstiä saadakseen asiansa ilmaistua. Tuntuu soipivan minulle.
Ulkona paukkuu pakkanen. Aamulla mittarissa oli 25. Nyt päivällä on muutama aste vähemmän. meikäläinen luukasa tärisee sisälläkin näillä säillä. Ulos en ole pariin päivään päätäni pistänyt. Toivotaan, että kohta lauhtuu.
Hyvää uutta vuotta, jos joku sattuu bogia vilkaisemaan!